Huolimatta siitä, että meille ahkerasti sitä kerrotaanAvioliittojärjestelmä on kestänyt käyttökelpoisuutensa. Useimmat ihmiset pyrkivät edelleen siihen. Haluamme perustaa perheen, haluamme saada lapsia, haluamme elää onnellisina rakkaamme kanssa. Haluan, mutta usein se ei onnistu. Aikaa kuluu, ja puolisoista, jotka kerran intohimoisesti rakastivat toisiaan, tulee yhtäkkiä vihollisia ja he hakevat avioeroa. Miksi näin tapahtuu? Koska perhe voi olla vahva, sillä perhesuhteiden eri kehitysvaiheet on voitettava riittävästi. Niille on ominaista tunteiden muutokset. Tämä muutos ei tarkoita rakkauden katoamista. Tunteet vain saavat uuden muodon. Ja tämä on usein erittäin tuskallista. Mitkä ovat avio- ja perhesuhteiden vaiheet?
Perhesuhteiden aikakaudet. Ensimmäinen vaihe
Mitkä ovat kokousten ensimmäiset päivät.влюблённых! Ожидание звонков, нежные слова, трепетные поцелуи, прогулки под луной… Фантастический период отношений! Влюблённым кажется, что они знали друг друга всю жизнь. И что и в будущем они будут так же понимать один другого, как и сегодня. Но увы, увы… Проходит совсем немного времени после свадьбы, и всё ломается. Нежность сменяется раздражением, понимание – отдалением, желание дарить любимому человеку минуты счастья переходит в требования чего-то от него. Начинаются ссоры, и в душу, словно змеи, заползают сомнения в правильности своего выбора. В какой-то момент нам хочется развестись. Но не будем торопиться. Мы сейчас находимся на первом этапе семейных отношений. Подобные метания для него характерны. Влюбляясь, мы обычно идеализируем человека и не замечаем его недостатки. А если даже и замечаем, то относимся к ним благосклонно, самонадеянно считая, что уж мы-то потом сможем эти огрехи в поведении исправить. Однако люди быстро не меняются. А минусы любимого, когда с ним не живёшь под одной крышей, особенно не мешают. Собственно, до того, как под этой крышей не окажешься, их и узнать-то по-настоящему невозможно. Что-то не бросается в глаза, что-то кажется несущественным, а что-то и вообще тщательно скрывается. Ну, а когда люди начинают жить вместе, тут уж никуда не денешься! Человек весь на виду, как на ладони. Первые этапы семейных отношений подразумевают открытие в своей половинке новых, до сих пор не особо известных или просто игнорируемых сторон. Чаще всего оно бывает довольно неприятным. И вовсе не потому, что мужчина и женщина обнаруживают друг в друге уйму отвратительных качеств. Просто изначально виделись только хорошие черты характера, к которым уже выработалась привычка. А теперь проявились не очень милые особенности человека. И к ним ещё надо привыкать. К тому же, большинство мужчин после заключения брака успокаиваются и перестают толком заботиться о своей половинке. Женщины же, в свою очередь, уже не стараются быть такими неотразимыми, как до брака. Итог – супруги недовольны произошедшими переменами друг в друге. Недовольство выливается в претензии, претензии – в ссоры. Если мужу и жене не попробовать подойти к такой ситуации разумно, первый период в жизни семьи может кончиться весьма плачевно. Едва ли такой финал можно считать хорошим выходом из положения. Ведь к распаду семьи привели, по большому счёту, отсутствие жизненного опыта и наивность в вопросах особенностей поведения противоположного пола. Но как же набраться такого опыта, если семья развалилась, едва столкнувшись с какими-то осложнениями? А без него развалится и вторая, и третья… Этак и до полного и неистребимого одиночества недалеко! Одним словом, первый этап семейных отношений, как бы они там ни развивались дальше, надо научиться переживать. Самое главное в этот период для супругов – не пытаться переделать друг друга. Такие попытки ни к чему, кроме конфликтов, не приведут. Человек рефлекторно сопротивляется грубому вмешательству в его личную зону. И, конечно же, начинает воевать с агрессором, не особенно размышляя, с какой целью границы личной зоны были нарушены. Поэтому настаивать на том, чтобы вторая половинка изменилась, нельзя. Придёт время, и она сама поймёт, что нужно в себе изменить. А пока лучше понемногу привыкать к своему спутнику жизни, пытаясь установить с ним хоть какое-то взаимопонимание.
Perhesuhteiden aikakaudet. Vaihe kaksi
No, olemme jo ylittäneet suhteen ensimmäisen vaiheen,oppivat tuntemaan toisensa enemmän ja tottumaan joihinkin toisen puoliskon puutteisiin. Nyt tulee perhesuhteiden rakentamisen toinen vaihe. Tässä vaiheessa puolisoiden tunteet ja tunteet rauhoittuvat. Seksielämä muuttuu vähemmän intohimoiseksi. Ja konfliktit siirtyvät impulsiivisten kategoriasta tietoisten kategoriaan. Alamme ymmärtää, että perhe-elämä ei ole ikuista lentoa pilvien alla. Näitä ovat myös tuskalliset kaatumiset ja vaikeat matkat maan epätasaisella pinnalla. Nyt näyttää siltä, että on tullut vuoro rakentaa perheyhteistyön siltoja. Mutta se ei ole helppoa. Kyllä, puolisot tuntevat toisensa jo melko hyvin ja voivat määrittää kumppaninsa mielialan ja toiveet yhdellä katseella tai eleellä. Vaikuttaa siltä, että tämä on yksinkertaisesti upea! Mikä voisi olla parempaa, kun rakkaasi ymmärtää sinua niin hyvin? Kumppanin toimien ennakoitavuudessa on kuitenkin vaara kyllästyä niihin. Tämän seurauksena vaimo ja aviomies alkavat ärsyttää toisiaan niillä luonteenpiirteillä, jotka aiemmin koskettivat ja jopa herättivät ihailua. Puolisot voivat leimahtaa ja riidellä pelkistä pienistä asioista. Perhesuhteiden toiseen vaiheeseen liittyy usein hiljaisuusleikkejä, pyrkimyksiä asua erillään, halu olla yksin tai viettää aikaa erillään. Joskus tällaiset huijaukset menevät ohi melko nopeasti ja päättyvät intohimoiseen seksiin. Ja joskus päinvastoin, ne kestävät kuukausia ja niihin liittyy täydellinen haluttomuus intiimiin elämään. Jos suhteen toisessa vaiheessa et tule järkiisi ja yritä ymmärtää, mitä todella tapahtuu, avioerosta tulee hyvin todellinen tapahtuma. Itse asiassa sille ei ole erityisiä edellytyksiä. Pariskunta on yksinkertaisesti kyllästynyt toisiinsa. Heidän on odotettava tätä ajanjaksoa asettamatta tarpeettomia vaatimuksia toisilleen ja ilman molemminpuolisia vaatimuksia. Kaiken kaikkiaan sen pitäisi mennä melko nopeasti. Jos näin ei tapahdu, on täysin mahdollista, että suhteen katkaiseminen on ainoa tie ulos tilanteesta. No, kun tämä vaikea perhekehityksen vaihe selviää onnistuneesti, alkaa aviosuhteiden kolmannen vaiheen käänne.
Perhesuhteiden aikakaudet. Kolmas vaihe
Perhesuhteiden kolmas vaihe on yleensäedustaa aikaa, jolloin molemmat puolisot alkavat vähitellen ymmärtää, että perhe ei ole raskas välttämättömyys eikä lyhytaikainen kokeilu. Että se on pyhää, ja on sopimatonta tuhota perhesiteitä vain siksi, että vaimo on lihonut eikä mies ole vienyt roskia ajoissa. Perhettä on suojeltava ja ihmissuhteita parannettava. Riitoja esiintyy myös tänä aikana, mutta niitä tapahtuu harvemmin ja yleensä päättyy aviomiehen ja vaimon sovintoon. Tämä on vaihe, jossa kehitetään kärsivällisyyttä ja ymmärrystä sekä oman että puolison toiminnasta. Intiimi elämä vakiintuu eikä enää riipu siitä, oliko puolisoiden välillä erimielisyyksiä ennen seksiä vai ei. Riidan jälkeen he voivat rakastella kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja sitten älä edes muista ennen syntyneitä konflikteja. Kolmannessa vaiheessa kumppanit alkavat luottaa toisiinsa ja kiintyvät toisiinsa kuin perhe. He voivat viettää aikaa erillään ja tehdä omia asioitaan, mutta samalla pysyä psykologisesti erottamattomina. Tästä vaiheesta alkaa kahden ihmisen sulautuminen ja niiden yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi. Pari sietää nyt eroa melko rauhallisesti. He lakkaavat soittamasta usein takaisin ja lähettämästä tekstiviestejä ja vaativat vahvistusta rakkaudesta toisilta puolisoltaan. Aviomies ja vaimo näyttävät kasvavan yhdessä. Heillä on samat ajatukset, toiveet, toiveet. Tänä aikana puolisot eivät enää yritä muuttaa mitään toisessa puolisossa. Joten hänen aiemmin ärsyttävät tavat joko katosivat tai muuttuivat tottuneiksi. Ja se tosiasia, että kerran melkein aiheutti avioeron, näyttää nyt merkityksettömältä ja jopa hauskalta. Perhesuhteiden neljäs vaihe alkaa.
Perhesuhteiden aikakaudet. Vaihe neljä
Perhesuhteiden neljäs vaihe on aikakeskinäinen kunnioitus. Se saa vahvan perustavanlaatuisen muodon ja toimii perustana kaikille puolisoiden toimille. Se, mitä avioliiton alussa pidettiin epämiellyttävänä tehtävänä, tehdään nyt helposti, sydämestä. Tyhjät moitteet ja ärsytys ovat kadonneet. Haluttiin miellyttää sielunkumppaniasi niin usein kuin mahdollista. No, jos ei miellyttääkseen, niin ei ainakaan järkyttääkseen. Mies ja vaimo ovat jo kokeneet paljon yhdessä ja heistä on tullut toisilleen rakkaita. He mukautuivat automaattisesti kumppaninsa etuihin ja hyväksyivät hänet sellaisena kuin hän on. Suhteesta tuli helppo ja rento. Kaikki ongelmat ratkaistaan yhdessä ja nopeasti. Tapaamiset ystävien ja tyttöystävien kanssa eivät ole enää mielenkiintoisia. Ajanvietto on etusijalla läheisten ihmisten kanssa. Kaiken kaikkiaan tämä on erittäin suotuisa vaihe. On vain suositeltavaa kiinnittää erityistä huomiota intiimiin elämääsi tässä vaiheessa. Siitä tulee yksitoikkoista ja yleensä ei kovin usein. Tämä ei ole yllättävää. Koska mies ja vaimo ovat enemmän ystäviä kuin rakastajia. Joillekin tämä tietysti sopii hyvin. Merkittävän seksin puute on kuitenkin täynnä vakavia vaaroja. Usein juuri tästä syystä vahvat, vauraat avioliitot hajoavat. Olemme vain ihmisiä, ja kiusattuina voimme helposti menettää päämme. Ja kiusaukset riittämättömästä läheisyydestä perheessä — penniä tusina. Siksi neljännessä vaiheessa puolisoiden tulisi yrittää mahdollisimman paljon monipuolistaa seksielämäänsä. Muuten on mahdollista, että he eivät saavuta suhteen kehityksen viidettä vaihetta.
Perhesuhteiden aikakaudet. Vaihe viisi
Perhesuhteiden kehityksen viides vaiheedustaa todellisen rakkauden aikaa. Tämä ei ole ollenkaan sitä rakkautta, joka oli ihmisten välillä alun perin. Sitten mies ja nainen rakastivat toisiaan kauneudesta, ystävällisyydestä, seksuaalisuudesta ja niin edelleen. Ja nyt he eivät rakasta silmillään, kehollaan tai mielellään. Nyt he rakastavat sielullaan. Eikä mihinkään, vaan juuri niin. Ensimmäiset tunteet merkitsivät jotain saamista, tässä vaiheessa olemassa olevat tunteet ovat itsensä antavia. Tämä on ehdotonta rakkautta, joka ei perustu fyysiseen liittoon, vaan henkisyyteen. Tänä aikana puolisoiden välisestä suhteesta tulee lämmin, huolellinen ja erittäin luotettava. Niissä ei ole mitään hylkäämistä. Aviomies ja vaimo katsovat toistensa virheitä rakastavalla ironialla ja ymmärryksellä. Nyt on epätodennäköistä, että he voivat riidellä vakavasti. Pienet riidat ovat mahdollisia, mutta niillä ei ole enää merkitystä perheen kohtalossa. Tämä on enemmän peliä kuin halu todistaa jotain sielunkumppanillesi. Tästä eteenpäin ei tarvitse todistaa yhtään mitään. Elämä itse teki kaiken. Itse asiassa tämä vaihe on perheen perustamisen todellinen tarkoitus. Mutta päästäksesi hänen luokseen, sinun täytyy käydä läpi paljon. Jostain syystä uskomme, että onnelliset perhesuhteet ovat samanlaisia kuin parisuhteet seurustelujakson aikana. Niiden täytyy varmasti sisältää kukkia, lahjoja, intohimoisia suudelmia, tunnustuksia... Ja jos kaikki tämä katoaa, päätämme, että rakkaus on ohi, ja ryntäämme hakemaan avioeroa. Sitten ilmaantuu uusi intohimokohde, jonka kanssa kaikki tapahtuu saman skenaarion mukaan. Kolmas, neljäs syntyy... Olemme epätoivossa ja hautaamme toivon vahvan, onnellisen perheen luomisesta. Koko pointti on, että odotamme perhesuhteilta ikuista, inspiroivaa himoa. Monet niistä, jotka ovat tyytymättömiä avioliittoonsa, ovat vakuuttuneita, että se on epäonnistunut, koska "aviomies lakkasi kantamasta sylissään", "vaimo lakkasi yrittämästä näyttää erittäin vaikuttavalta". Mutta elämä on dynaamista! Se muuttuu jatkuvasti ja pakottaa suhteet muuttumaan. Et voi kantaa vaimoasi sylissäsi koko ajan. Meidän on myös tehtävä jotain muuta. Miehesi silmissä ei voi aina näyttää vaikuttavalta. Sinun täytyy myös hengailla keittiössä, pestä, siivota, nukkua, lopulta. Lisäksi vaikka nainen onnistuisi olemaan upea kaunotar ympäri vuorokauden ja liikkuu talossa yksinomaan miehensä käsivarsissa, ei ole takeita siitä, että avioliitto ei hajoa. Ensinnäkin yksitoikkoisuus väsyttää. Ja toiseksi, melkein jokaisessa perheessä, jopa onnellisimmassa, on kriisikausia. Millaisia ne yleensä ovat?
Perhe-elämän yhteiset kriisijaksot
Kuten olemme jo sanoneet, jopa esimerkillisimmätсемьи всегда есть шансы возникновения кризисных ситуаций. Одна из таких ситуаций – беременность женщины и рождение первого ребёнка. Это очень серьёзное испытание для супругов. При беременности организм женщины перестраивается. Это способствует изменению её поведения. Спокойная, ласковая, покладистая жена может превратиться в капризную нервную особу. И если муж не отнесётся к этому с пониманием, серьёзные семейные конфликты неизбежны. Кризис может наступить и после рождения ребёнка. Даже если мужчина его очень хотел и ждал, зачастую он бывает шокирован тем, что любимая женщина теперь уделяет кому-то больше внимания, чем ему. А женщины нередко, обзаведясь первенцем, полностью посвящают себя заботе о нём. И забывают о том, что рядом – отец малыша, тоже нуждающийся в любви и ласке. Мужчина в этом случае отходит на второй план. Он совершенно не понимает, что же произошло. Теряется, замыкается в себе, отгораживается от женщины и начинает воспринимать ребёнка, как помеху отношениям с любимой. Здесь, конечно же, всё зависит от жены. Ей стоит образумиться и понять, что муж чувствует себя брошенным и одиноким. Иначе последствия её фанатичной преданности только ребёнку непредсказуемы. Случаются семейные кризисы и при возникновении каких-то мужских проблем. Представители сильного пола – не секс-роботы. Бывают моменты, когда они просто не в состоянии заниматься интимом. Это грандиозный стресс для любого мужчины. Ему кажется, что мир рухнул, что он перестаёт быть мужчиной и не сможет больше удовлетворять в постели свою любимую. Если женщина не отнесётся к ситуации с пониманием и тактом, её супруг может отчаяться и пуститься во все тяжкие, дабы доказать свою мужскую состоятельность или забыться. Нередко кризис в семье наступает и тогда, когда супруги, прожив вместе несколько лет, уже достаточно хорошо изучили друг друга. Скука и однообразие могут спровоцировать измены. Причём изначально они станут этаким способом развлечения. А потом войдут в привычку, и остановиться будет очень сложно. Поэтому допускать однообразие в семейной жизни нельзя. Надо экспериментировать, искать интересные совместные занятия или увлечения, расширять границы интимных познаний и так далее. Ведь любовь наверняка ещё жива, но задремала. Её надо разбудить. В каждой семье, будь она самой вроде бы благополучной, бывают и проблемы, и кризисные ситуации. Это нормально. Потому что каждый из нас является психологической индивидуальностью, природные особенности которой невозможно изменить. При пылкой влюблённости человек становится другим. Его действия подчинены чувствам, основой которых стало не что иное, как обычный гормональный всплеск. Буйство гормонов проходит. Вместе с ним проходит и страсть. И мы перестаём видеть в своём избраннике верх совершенства. Это абсолютно естественный ход событий. К такой метаморфозе чувств надо относиться спокойно. Потому что на самом деле исчезновение розовых очков, через которые виделся любимый человек – один из этапов развития любви. Ну, вот любили мы кого-то, представляя его совершенным, а теперь настал черёд полюбить таким, какой он есть. Любовь должна повзрослеть, как взрослеют дети. Если мы не станем терпеливее, бережнее, снисходительнее, не научимся прощать, то никогда не сможем создать счастливую семью. Благополучный брак – это труд, плата за который не деньги, а покой и счастье. Своих суженых надо не искать до скончания веков, а создавать, работая в первую очередь над собой. Это сложно. Но зато наградой за работу станет человеческое тепло, поддержка, забота и немеркнущая любовь. Советуем почитать:
