Kuva: Mihail Stepanov.Tämä projekti lupasi alusta asti täydellisiä ongelmia. Annan ja Ladan piti saada kuntoon talo, joka ostettiin kerralla koristeineen ja kalusteineen, palveli omistajia uskollisesti kymmenen vuotta ja vanhentui sitten — moraalisesti ja toiminnallisesti. «Mikään ei ole pahempaa kuin jonkun toisen työn uusiminen,— sanoo Anna. — On parempi olla ryhtymättä tällaisiin projekteihin ollenkaan, mutta olemme olleet ystäviä näiden asiakkaiden kanssa pitkään emmekä voineet kieltäytyä heistä». Suurin vaikeus oli se, että omistajat eivät halunneet lähteä kotoa remontin aikana, joten likaiset rakennustyöt piti minimoida. Sisustajat suorittivat kohdennettuja lakkoja — sinne, missä sitä todella tarvittiin. «Vaikka talo oli iso, se oli järjestetty typerästi, — Anna sanoo. — Paljon tilaa meni hukkaan, ja keittiö oli pieni ja pimeä. Minun piti laajentaa sitä seuraavan huoneen kustannuksella. Tai tässä toinen esimerkki: aikaisemmin omistajien piti tehdä pakollinen marssi läpi koko talon aamiaiseksi puutarhassa. Nyt pääset ulos suoraan ruokasalista — muutimme hänen yhdestä ikkunastaan oveksi».
Huoneiston sisustusprojekti
Kuva 1 Halogeeniverhovalaistus,ruokasalia pilannut, purettiin remontin aikana. Sen sijaan kattokruunu ilmestyi katon alle. Myös kaikki kalusteet piti vaihtaa. Aikaisemmasta ajasta täällä on säilynyt vain portaalit, jotka on koristeltu valkoisesta fireclay-listasta valmistetulla stukkolistalla ja kattoon. Kuva 2 Talvipuutarhan sisustus on säilynyt käytännössä ennallaan. Sisustajat täydensivät sitä vain Baker-matolla ja Romanex-kankaasta valmistetuilla roomalaisilla kaihtimilla. Kuva 3 Näkymä ruokasalista keittiöön. Itse rakentaminen kesti enintään puolitoista kuukautta, mutta yleensä prosessi kesti koko vuoden. «Meidän piti työskennellä fiiliksissä: kun asiakkaat lähtivät seuraavalle matkalleen, ryntäsimme paikalle ja yritimme saada mahdollisimman paljon aikaan», — sanoo Maria Adrianova, joka valvoi projektia. Samaan aikaan rakentajat häiritsivät useammin kuin kerran kaikkia suunnitelmia, eikä heillä ollut aikaa kääntyä, kun omistajat palasivat. «Tällaiset viiveet ovat yksinkertaisesti väistämättömiä, — Anna ja Maria sanovat yhdellä äänellä. — Luonnossa ei ole ihanteellisia rakentajia. Muuten, Venäjällä ne eivät ole vielä pahimpia. Olemme parhaillaan sisustamassa taloa Mallorcalla — Siellä se todellinen kauhu on. Espanjalaiset työskentelevät korkeintaan kaksi tuntia päivässä, muun ajan he viettävät siestaa. Heihin verrattuna rakentajamme — vain enkelit» Kuitenkin harvat suostuvat sietämään tällaisten «enkelien» kotonasi. «Tästä tarinasta tuli vakava testi ei vain meille vaan myös asiakkaille, — sanoo Anna. — Aseta itsesi heidän asemaansa: menet ulos aamiaiselle ja törmäät tuntemattomaan rakennuspukuiseen mieheen, joka vetää sementtipussia selässään. Tällaisessa tilanteessa haluat tappaa kaikki. Ja ennen kaikkea — sisustajat! Onneksi talon omistajat — ihmisiä, joilla on huumoria ja filosofinen elämänkatsomus. Siksi selvisimme ilman rakentamistakin. Ennen remonttia talo näytti synkältä ritarilinnalta: runsaasti tummaa puuta, korkeat hihat katot, loputtomat kuvakudokset ja mustat takorautaiset kattokruunut. Osa seinistä oli vuorattu koristetiileillä. Jostain mysteeristä syystä kaiken tämän loiston valaisi verhoihin asennetut halogeenilamput, jotka antoivat epämiellyttävää, kylmää valoa. «Erityisen kammottavalta näytti ruokasali, jossa ei ollut muita valonlähteitä. Omistajat yksinkertaisesti pelkäsivät päästä tähän huoneeseen ja söivät yksinomaan keittiössä. Ongelmana ei kuitenkaan ollut edes näiden "menneisyyden jäänteiden" poistaminen, vaan silmää miellyttävien yksityiskohtien säilyttäminen, joita sisätiloissakin oli paljon. «Talon viimeistelyn laatu oli erittäin korkea, — sanoo Anna. — Esimerkiksi makuuhuone oli koristeltu puisilla veistetyillä paneeleilla, joita emme yksinkertaisesti voineet heittää pois. Me «purimme» ne avaruudessa, sävytetty valkoisella maalilla». Myös toimiston seinien puupanelointi ja olohuoneen kattomaalaus päätettiin säilyttää. Tällaisten yksityiskohtien läsnäolo asettaa tiukat tyylirajat. «Emme voineet tehdä täällä enää mitään ultramodernia. Totta, meillä tai asiakkailla ei ollut alun perin sellaisia toiveita. Sovimme heti, että maalaismainen elämäntapa sopii parhaiten perinteiseen sisustukseen.
Kuva 1 Aikaisemmin ei ollut edes atyöpöytä — kaikki tila «syönyt» sisäänrakennetut vaatekaapit. Ne purettiin, minkä ansiosta täällä oli mahdollista paitsi varustaa täysivaltainen työpaikka, myös asentaa kokoontaitettava sohva, joten nyt tätä huonetta käytetään myös vierashuoneena. Kuva 2 Katkelma keittiöstä. Se on varustettu Siematicin huonekaluilla. Hänen kuvakseen ja kaltaisuuteensa tehtiin buffet. Ruokapöydän ympärillä (myös mittatilaustyönä) — tuolit merkiltä Mis en demeure. Katon alla — Tredici-kattokruunu värillisillä riipuksilla omenoiden ja päärynöiden muodossa. Tasoittaakseen tätä tunnetta sisustajat sävyttivät palkit vaalealla maalilla ja laskivat kattokruunun mahdollisimman alas — jotta hän voi kääntää huomion itseensä. Taustalla — konsolipöytä Morelatolta, Porta Romana -lamput, antiikkipeili Pariisista sekä «korvainen» Drexel Heritagen nojatuolit miesten ja naisten versioina (ensimmäinen on verhoiltu nahkaa, toinen samettia. Väristä ei ollut erimielisyyttä). Aiemmin kaikki talon seinät olivat valkoisia — sisustajat päättivät muuttaa tilannetta radikaalisti. Vierashuoneesta tuli oliivinvihreä, lastenhuoneesta vaaleanpunainen ja vihreä, ja keittiön ja ruokailutilan seinät saivat täyteläisen viinisävyn. «Käytimme monimutkaisia luonnollisia värejä — ne sulautuvat täydellisesti ikkunan ulkopuoliseen luontoon ja toimivat eri tavalla (mutta aina onnistuneesti) valaistuksesta riippuen. Muuten, englantilaiset maalit näyttävät erityisen hyviltä täällä Venäjällä — ilmaston samankaltaisuuden vuoksi. Mutta lämpimissä maissa valon laatu on täysin erilainen, ja siellä myös värit ovat erilaisia — ne näyttävät upeilta jossain etelässä, mutta meidän olosuhteissa ne voivat saada hirviömäisen sävyn. Itse asiassa taloa ei ole vielä tehty. Toissapäivänä asiakkaat lähtivät toiselle reissulle, ja sisustajien on saatava pikaisesti kuntoon olohuone ja toinen lastenhuone (perheeseen odotetaan uutta lisäystä). Yllättävintä on, että omistajat eivät edelleenkään välitä remonteissa asumisesta. Päinvastoin, — inspiroi. Joka tapauksessa asiakas on jo aloittanut taidehistorian oppitunnit ja lähitulevaisuudessa hän aikoo opiskella sisustajaksi. Yleisesti ottaen kaikki on vasta alussa.
Kuva 1 Talon omistajat uskovat, että maku on välttämätöntänostaa kehdosta. Lastenhuoneen sisustuksesta on tullut visuaalinen apu aiheesta "mikä on hyvää". Hippkatto on maalattu vaaleanvihreällä maalilla. Seinät on päällystetty Nina Campbellin tapetilla, ikkunoita koristavat etamiinikankaasta tehdyt verhot. Hoitopöytä on tehty projektin tekijöiden luonnosten mukaan. Sängyn vieressä Theophile & Patachou — nojatuoli G.Galli. Kuvaa täydentävät Lucienne Moniquen kattokruunut ja Saladino peilit. Kuva 2 Fragmentti lastenhuoneesta. Nina Campbellin tapetilla peitetyssä kapeassa on makuutila lastenhoitajalle. Bed — IKEAsta. Kuva 3 Vierashuoneen seinät on maalattu oliivinvihreäksi. Bed — IKEAsta. Yöpöydät ostettiin sieltä, mutta ne muuttuivat tunnistamattomaksi koristemaalauksen ansiosta. Kuva 4 Kylpyhuoneen koon ansiosta sisustajat tekivät siitä eräänlaisen toimiston. Tapettia jäljittelevän seinämaalauksen teki Maria Adrianova. Piirustus stensiili ja viimeistellään käsin. Nämä esineet auttavat luomaan samanlaisen sisustuksen
